tiistai 27. maaliskuuta 2018

Media ja k'sitys ulkomaista

Tämä ei taida olla ihan nuorten hommaa:
"Selasin kirjaa Turun puistoista, ja siinä oli Betel-kirkko tms, mikä toi mieleeni, että tuolla tavoin paikkoja nimeämällä kaupungissa voisi opettaa tietynmaalaisille, esim. tietystä maanosasta tulleille, että käyttäydy ihmisiksi ja tällainen puoli kulttuuripiiristöänne sopisi tänne, esim. aasialaiset käyttäytyvät kai kivasti buddhalaisuuden myötä.
Tuli siitä mieleeni, että osattiinko vanhoina aikoina olla tuolla tavoin paremmalla ymmärryksellä ulkomaiden kanssa. Oliko se ennen televisiota. Radiossa, sanomalehdissä ja lauluissa sekä käännöskirjallisuudessa tutustruu kulttuuriin objektiivisessa kulttuurin uomia ja pääkiinnostuksenkohteita esittelevässä muodossa, oppii sen elämämenosta on jotenkin kiteytettyä valmista sellainen tieto, kuin asian kokonaisdhahmo ja sen paikka maailmassa. Mutta telkku-uutiset voivat olla samalta päivältä eivätkä kuvien ihmiset kadulla ole kiteyttäneet tapahtumia, eivät tuo valmista kokoanisuutta katselijalle vaan katselija jää osin kysymysmerkiksi, joten alkutekijöihinsä, eikä tavallinen kaduntallaaja ole se radion palopuhuja tai vanha viisas joka esittää kokonaiskuvan, ja silti juuri katunäkymiä yms usein näkee, aika tavallisia ihmisiä tai sitten näytterlijöitä vain mikä ei kai kerro senkään vertaa, sillä moni ei näyttele siksi,e ttä osaa jo hyvän lähestymistavan, jonka haluaa opettaa, vaan siksi, että haluaa peittää tai ei osaa varsinaisesti."

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Liikkeelle lähtemisestä

Näin kevättalvella tulen ajatelleeksi, että olisi kiva hiihtää, mutten jotenkin vain ole saanut lähdettyä hiihtämään. Osin se kai johtuu samaistumisryhmästä: tämän blogin myötä moni etäältä seuraa pitävä vanhus ei ole niin kovin liikkuvainen, mutta voi kyllä olla uudelle avoin ja toimelias noin periaatteessa. Sen sijaan paljon kutovat kutomiseen urautuneet tyhmät eivät kai liiku juuri ollenkaan eivätkä sulata uutta eivätkä virikkeitä, eli se on kompastuskivi, josta pitäisi pysyä etäämpänä. Sitten on tropiikista muuttaneita, jotka eivät oikein hahmota suomalaista liikkumista edes katsellessaan, kun se käy niin eri tavoin kuin tropiikissa, jossa he joko eivät liikkuneet ollenkaan tai ihan toisela tavalla. Siinä on kai olennaista huomata, että suomalainen liikkuminen on tekemisen ohessa tulevan liikkumisen tyyppistä liikkumistavaltaan vaikka voikin olal huvin vuoksi tai lämpimikseen liikkumista, eikä ole käytännön elämästä erillistä urheilua. Lisäksi olisi huomattava, ettei liikkuminen käy ajatellen vaan näköaistin, jatkuvasti hyvän katseen kanssa yhdessä, katse huolehtii ajateltavat asiat kyllin hyvin ja liikkuminen saa olla vapaata. Palautuminen on tärkeää ja siitä tuolla hiihtoretkiohjeen sisöältävällä sivullani on kai hyvä ohje http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html
 . Mutten sitten kumminkaan ole saanut itseäni liikkeelle, kun en tiedä, minne sopisi tehdä latu ja nollakelin voiteita en haluaisi puusuksiini, kun en osaa ottaa niitä pois pakkaskelejä varten enkä tykkää, kun lumi jää suksenpohjiin. Sairaile olisi ohjeita blogissani http://parantamisesta.blogspot.fi .
Kuitenkin tunnen, että niin omassani kuin vanhustenkin elämässä juuri tervehenkisen liikunnallisuuden lisääminen parantaisi elämän laatua ja toimeliaisuuden tuomaa oloa valtavasti, ihan jo ajatuskin hiihtämään lähtemisestä tuo paremman olon, sellaisen tervehenkisen vireen kuin mitä kaipaankin.Mutta se kai tarkoittaa että ajan myötä kunnon kasvun myötä jokapäiväinen liikunta olisi paras, toisi parhaan olon. Mitä se sitten tarkoittaa? Kai mm pyöräilyä silloin tällöin jonnekin. Kävelyllä kun on kaunis ilma. Kesällä uimassa, ja jos on hyvä uimahalli niin kai talvellakin joskus, mutta se on rankkaa iholle ja en tiedä, saako vanhempi väki uimahalleista joskus tauteja, itse en pääkaupunkiseudulla koskaan sieltä mitään tautitartuntaa saanut, mutta joillekin tuli ihottumia, eivätkö käyneet suihkussa lopuksi? Pallopeli aina joskus jonkun porukan lisänä kuuluis kai liikunnallisen elämään mikä lie kesäpeli. Tavaroiden kantamista silloin tällöin. Kenties humpaa, jenkkaa tms. Metsäretkiä ja mökkeilyä. Käytännön tekemistä esim. pihalla. Talkoot? Vaihtelevaista,kropalle hyäksi, palautuminen kunnolla ja vitamiinit ym ateriat hyvin huolehdittuna, samoin lämpimänä pysyminen, jälkikäteen sohva on in, tms.

Toisikohan käistöitä tekevän tavalliseen oloon parannusta ja liikkumiseen sujuvuutta, jos olisi hiukan enemmän aistit auki liikunnallisen ihmisen tapaan mutta elämänpiiri, rytmitys ja aiheet vähän kuin joulutonttu aitassa tms?
"109. Näyttäisi olevan väliä sillä, onko eheä pitäessään taukoa tekemättä kummemmin mitään vai eheä toimeliaisuuden keskellä. Päivittäisessä elämässä ja terveissä elämäntavoissa on monenlaista aktiivista tekemistä ja on tärkeää, että tulee niiden kanssa toimeen, viihtyy ja on eheä niitä tehdessään. Eheys toiminnan keskellä on samantapaista kuin jos polkupyöräillessäsi pidät muutaman polkaisun taukoa ja pyörä kulkee itsestään, niin on virikkeitä ja toimeliaisuutta ja samalla on keveän helppoa eheyttä ja tunnelmallisuutta. Jos teet samoin mutta poljet hyväntuulisesti, niin tehtävä on helppo ja juuri riittävä helppous ja miellyttävyys, luontevuus ja tunteidenmukaisuus tuo eheyttä toiminnan keskelle. Tai jollet ole senkään vertaa liikunnallinen, niin kuin sightseeing laivan kääntyessä on virikkeitä ja viihtymistä yhtä aikaa. Ehkä ero mitään tekemättä eheään onkin siinä, miten hahmottaa nuo hetket: kuulosteleeko kropan tottumista lämpötilanvaihdoksiin ulkoa sisälle tultua ja miettii pitäisikö haukata jotakin vai lösiikö vain ja on edes huomaamatta, miten kroppa reagoi, vaikka juuri kroppa sanoi, että nyt taukoa, kun on lämpötilanvaihdokseen totuttelun aika. Eli toinen on aktiivinen ja toinen pasiivinen samoissa tekemisissä ja aktiivisuus luo tietä tulla aktiivisuuden kanssa laajemmin elämässään toimeen ja passiiivisuus taas tekee toimeliaisuudesta takeltelevaa ja epämiellyttävää."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Tuossa kai lisänä olisi hyvä olla hyvän toivominen laajemmassa maisemassa, yhteiskunnassa ja maailmassa, hiukan niin kuin kauniit rukoukset, niin tulisi sointuisampi olo ja vapautuneempi.
Voikohan vanhusten käsitöissä olla se, että kenties mietitään paljon per tehty teko, kun taas nuorempien vuosien viihtymisessä oli se, että oli jokin aika yksinkertainen ohje ja paljon tekemistä, joka oli monipuotoista, polveilevaa ja jossa viihtyi hyvin, oli tervehenkistä tekemistä, tervehenkistä menoa, mistä uli hyvä olo, jotenkin tuore.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Kuusikymppisestä seitsenkymppiseksi?

Olen vasta nelikymppinen mutta tässä istuin bussissa juuri kirjoitettuani sähköpostia, niin teatterin pysäkiltä bussiin tuli kahdeksankymmpisen oloinen mies, joka istui aika lähelle ja tuntui olevan sosiaalinen, ja niin tuntui viestivän, että kahdeksankymppisenä on jo työuransa saanut päätökseen ja jotakin hienoa, mitä sen jälkeen kuusikymppisenä innolla teki, ja vertasi sitä sitten sähköpostiini, joka minusta tuntui isolta, koska tuo aihepiiri kiehtoo minua, on ollut aiemmin isona elämänsisältönä minulle. Niin sitä mietin, että vartti vain tai alle kuluu sähköpostin kirjoittamiseen tms kirjoitusurakkaani, ja se sitten vertautuu toisen työuraan, ja siitä jäi jotenkin apea hylätty olo, mikä toi mieleen seitsenkymppiset ja viisikymppiset. Mutten sitä arkijärjelläni noin ajattelisi, vaan tuollaisen eron tekeminen on sosiaalinen teko, jonkin sortin tylyyttä, johon ikäero ja ihmistyypin erilaisuus, kenties kansallisuusero  ja joskus jokin eturistiriita motivoivat toisen osapuolen, usein joltain puoleltaan peinempikapasiteettisen, joka mieluummin huokaisi kuin juuri silloin pitäisi seuraa. Se ei siis ole tilannekuva toiselle, eikä se ole yksinäisyyden määrä. Vaan jokainen on harrastunut erti asioista, tehnyt eri elämänvalintoja, tavoitellut erilaisia taitoja ja eri taitojen määrää, mitä on pitänyt hyvänä linjauksena itselleen, kenties luullut muillekin hyväätekeväksi. Jos katsoo lehdestä päivän telkkuohjelmia, niin asiaohjelmia on aina jotakin, kenties muutama eri kanavilla, ja kussakin asiaohjelmassa ainakin muutama henkilö,joilla kullakin on omanlaisensa osaaminen, oma panoksensa annettavanaan, jolloin vuodessa tulee kai kymmenin tuhansin tuollaisia eri lokeroita, joissa joku voi olla etevä ja kenties jopa tyuöuransa tehnyt eli sent iuhemmassa kuin yksi kymmenestä tuhannesta ei kai ihan saman lokeron saavutuksia ole, jos itsellä just joku asia mielessä pyörii, paitsi samanlaistamisen ja monialaisuuden myötä, ja toisten persoonallisten vahvuuksien arvostamisen myötä. Ihan samanlainen on tylsä, samassa päteä haluavan kanssa tulee helposti kilpailua, kenties tönimistä, kun taas erilaiset ystävät täydentävät toisiaan. Vanhemmiten erilaisuutta lisää kai, että mon on alunperin ulkomaalainen, esim. tropiikista ja esim. peruskoulu käymättä, jolloin joku automaattinen toimiva kommunikaatioyhteys ja sisvistys puuttuu. Yksinäisyys usein tulee nojaavuudesta: on mennyt itse lyttyyn ja sikis kaipaa toisenvaraiusesti hyvää elämää, kun taasd pitäisi puolustautua lyttyyn laittamista vastaan ja tehdä jotakin yleisesti kannatettua, millä saa elämän hyvälle tolalle ja niinon hyväntuulisempim parempaa seuraa itsekin.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Vanhojen tavaroiden, komeroiden yms läpi käymisen ajankohdasta (talven kevätpuolella helmikuussa)

Vuodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html kevään kohdalta:

"Kevätsiivous
Kun keväästä saa kipinän, intoa, niin voi myös siivota ja laittaa kotianiin, että on jotenkin positiivisella mielellä vuodenajassa mukana. (Kirjoittelin joskus tuollaisen http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/siivoamisesta.html .) Mutta huhtikuussa on yleensä voimaton, joten puhtia ja hyvää mieltä, jolla jättää kivaa jälkeä, on lähinnä maalis- ja toukokuussa. Ikkunat on tapana pestä keväällä, kun auringonpaiste näyttää niiden suttuisuuden.
Helmikuussa talven kevätpuolella on hyvä käydä läpi paikkoja, laatikoita yms, joihin ei ole kuukausiin jaksanut koskea. Maaliskuussa aurinkoisina päivinä on kiva siivota tavalliseen tapaan ja laittaa kotia kevättä varten. (Sisustamisesta kirjoittelin joskus tuollaisen http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html ) Huhtikuussa ei niin siivota, mutta kannattaaelellä vauhdikkaasti ja  pehmentää kotia jotenkin sisustuksen keinoin, jos maiseman harmaus käy voimille. Toukokuussa laitetaan jo kotia kesää varten."

perjantai 12. tammikuuta 2018

Unohtelevaisesta tyylistä

Minua pidetään huonomuistisena ja osin kai olenkin, mutta osin se kai on sitä, että sulattelen asiat vikkelään ja perusteellisesti ja olen sitten taas vailla tekemistä. Onkohan monella vanhuksella samanlainen kommunikaatiokatko? Auttaisiko siihen esim. nettisivu, jolla kerrottaisiin eri aloje isoimmista aikaansaannoksista, joita on tuottanut, ja lolisi nimi ja kuva yms tunnistusta varyeb? Mutta onko siinä muita huomioonotettavia puolia kuin vain kommunikointi?


torstai 30. marraskuuta 2017

Hidastumisesta ja maalauksista ym sisustuksesta

Maalaus usein, jotta sillä olisi hyvä henki, niin on omana maalaukselle rasuhoitettuna hetkenään, vaikkapa puolena tuntina tehty, mutta silloin käy niin, ettei tuo maalauksen henki niin kummoisen syvällisen viisas ole vaan on vainkovin hidastahtista elämää ja tauko kesken muun tekemisen. Eli sitten jos harrastaa maalaamista tai seinällä on jokin maalaus tai maalauksesta tehty juliste tai postikortti, niin se hidastaa elämää kamalasti tuomatta kumminkaan elämänlaatua, pikemminkin tekemiset vain jäävät pois. Samoin käy koristeina pidetyistä pikkupatsaista yms, jossain määrin myös käsitöistä. Poikkeuksena ovat kai kovin nuorien, teinien tms tekemät intoa ja puhtia täynnä olevat piirrokset ym, eivät siis taidesuuntautuneiden vaan elämäsuuntautuneiden. Ja valokuvat sopivat ihan vauhdikkaaseen elämään, ovat elämän keskeltä napatut, mutta lavastetut, kovin laitetut tai väkerretyt, valokuvausta taidelajina harrastaen tehdyt taas eivät niin hyvää vaikutusta tuo, eivät ole elämänmakusia ja selkeitä, aitoja.

* * *

3.1.2017   Minua ihmetyttää tuo, kun vanhemmiten monet maalaavat, niin siitä ei menekään elämä hienoksi kun ollaan hienojen asoiden kanssa tekemisissä, kuten käy kovin harvoin taidenäyttelyssä käyvälle ei-maalausharrastajalle, vaan meininki jotenkin syö kapasiteetin, tulee tavallaan tyytyväinen kylläinen olo johonkin katselemisen tai meittimisen tapaiseen, mutta samalla tulee vaikutetta ammattimaalareilta tms kamalan hitailta saamattomilta ihmisiltä, joilla laatu ei yllä elämän käytännön tasoa parantamaan vaan elämänlaatu jää kovin huonoksi, pisteiden tavoittelun tasoiseksi ja hmm tätä minä vaan edelleen.  Elämänlaatu ja viisaudenkin ainoa todella merkityksellinen kriteewri on käytännön tason elämisessä, ei ajattelun aiheiden hienoudessa vaan niiden käsittelyn laadussa, paransivatko ne elämää, olitko viisas, oli aihe sitten ei-mikään-kummoinen tai syvällisen merkittävä, niin paransiko se elämää, sinulla ja muilla, vai luovuitko kriteereistä ja miksi, otitko nuo ei-niin-laadukkaat ammattilaiset esikuviksesi ja miksi? Junnaamalla ei saa yhtä hyvää laatua kuin jsokus innostumalla, muun elämän ohessa aiheita ym keräilemällä, ei erikoistumalla ja loppuun kuluttamalla. Onko elämäsi pah-mallista tai kuivaa, kuin mutustelisit kangasta, kuin olisit ottanut elämääsi vain kivoja juttuja ja unohtanut, että arki on sitä, mitä viisaimmat olettavat elämässä tarvittavan , jotta olisi onnellinen, tyytyväinen elämäänsä, aidosti elossa ja pysyisi terveenä ja vahvana, kykeneväisenä, olisi hyvä tulevaisuus ja elämän mielek'st'ä.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Ostoksissa onnistumisesta

Keräilin kirjoituksiani ostoksissa onnistumisen tiimoilta blogiksi http://asiakkaanavain.blogspot.fi/

9.2.2018   Siis ostoksissa onnistumisesta pienellä budjetilla, esim. tavalliset ruokaostokset + vuokra-asunto.  Jotakin säästäen tai halvalla mutta tyytyväisempänä ja ilman epäonnistumisia, tai ei ainakaan niin useasti tai pahoin epäonnistuen ostoksissa.

Tuossakin blogissa on tämä lainaus:
Ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi kesältä 2017:
" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."

Ja tämä on rahavarojen kannalta olennainen:
"Asunnon vuokran määrää suurin piirtein huoneiden lukumäärä (pääsyynään talvilämmityskustannukset ja osuus taloyhtiön huoltokustannuksista). Huoneita pitäisi olla yhtä monta kuin asukkaita, niin on mukavin asua. Siihen yhteiskunnan tuetkin on mitoitettu. Liian iso asunto syö säästöt hetkessä, joten jos tarvitsee säästää, olisi tärkeää heti muuttaa sopivan vähän huoneita sisältävään kivaan asuntoon kivalla alueella, jonka vuokrakin on halvimmasta päästä, muttei välttämättä ihna halvin, koska jos uupuu asuntoon, niin muita kuluja tulee helposti enemmän. Asuinpaikkaa valitessa on olennaista myös lähikaupan tms käytetyn ruokakaupan hintataso, jonka pitäisi olla aika halpa tai halpa."

Mm
http://asiakkaanavain.blogspot.fi/2017/11/ostoksissa-onnistumisesta.html
ja
http://asiakkaanavain.blogspot.fi/2017/11/laskujen-maksamisesta-kivempaa.html

* * *

26.3.2018   Onkohan vanhemmiten monella jo niin paljon enemmän taitoja ja saavutuksia kymmeniä vuosia nuorempiin verrattuna, että on kuin öky ja siitä seuraa ökytalon turvattomuus? Tarvitsisiko osaamista jakaa, että edes joku maailmassa tai Suomessa olisi osannut moista ja ollut kyllin hyväötapainen neuvoakseen muitakin: esim. harrastusblogi nuoremmille näin rakennetaan pienoismalli, tms.